

Ikuinen rakkaus
viño
kun asetun viimein syliin,
asetun siihen kuolemaan
siksi unissa joissa kampean
vatsaonteloihin, vastanäyttelijät
huutavat huolesta -
vaikka - nehän ovat vain unia!
minä seison hereillä.
heikommat yksilöt tuntevat
itsensä mailla merisairaiksi,
riepotelluiksi,
oi elämä ja elämän sota,
oi kurjuutta!
jos sielu ei kestä!
sen tanniinisuutta.